Matka Lijiangiin oli pitkä ja kivinen. Chengdusta otimme taas aina yhtä mukavan 13h:n hard seat junakyydin Panzihuahan, jossa oli tarkoitus vaihtaa 9h:n bussiin kohti Lijiangia. Panzihuassa meni hermot täydellisesti, nukkumattoman yön jälkeen saavuimme bussiasemalle, jossa ilmeni että saman päivän bussit Lijiangiin oli loppuunmyyty. Panzhihua ei todellakaan ole mikään lomakohde, joten tutkimme kaikki mahdollisuudet jatkaa vielä saman päivän aikana Lijiangiin. Aikamme bussiasemalla pyörityämme kävikin ilmi, että bussilippuja olisikin vielä samalle päivälle pientä preemiota vastaan. Vaikutti siltä, että osa bussiaseman henkilökunnasta pyöritti omaa bisnestä varaamalla ison osan lipuista ilman aikeita käyttää niitä itse ja myymällä ne kalliimmalla eteenpäin. Bussiasemalla aikamme viettettyä nälkäisinä hylkäsimme säännön, että Aasiassa ei saisi hermostua ja aika hyvin bussiaseman säätömies sanan "perkele" ymmärsikin, koska kohta meillä oli samalle päivälle normaalihintaiset liput kourassa. 9h:n bussimatka eteni vuoria pitkiä, maisemien ollessa hienoja, miinus puolena oli se, että noin 30% bussissa matkustavista maalaisjunteista oksensi antaumuksella bussi mutkitellessa. Vihdosta viimein saavuimme Lijiangiin, josta olimme hyvissä ajoin jo viikkoa ennen varanneet majoituksen, koska ko. ajankohta oli yksi isoimmista lomaviikoista Kiinassa, kansallispäivän johdosta.
Lijiangiin päästyämme etsimme ensin majoitustamme noin 1.5h:n verran, koska hostelbookersin antama kartta oli virheellinen. Lopulta löysimme majoituksemme paikallisten avustuksella vain todetaksemme, että
varauksemme (josta olimme jo maksaneet) ei ollut hostellin tiedossa ja ko. paikka oli täynnä kuten kaikki muutkin tämän pikkukaupungin paikat. Asiaa yritettiin selvittää noin tunnin ajan ilman tulosta, eikä asia edennyt kielimuurin johdosta juuri mihinkään. Kuin ihmeen kaupalla saimme yhdestä hostellista englantia puhuvan henkilön, joka kertoi heillä olevasta yhdestä vapaasta huoneesta. Vastaavanlaisia säätöjä on reissullamme tullut jo monta vastaan, joskin ei näin paljon sontaa yhdelle päivälle keralla.
Onneksi Lijiang oli edellä mainitun vaivan arvoinen, vanhan kaupungin sokkeloinen mukulakivikatuverkosto,
kanavat ja pienet ravintolat olivat mahtavia. Idyllistä ilmapiiriä haittasi vain lukuisat lomaviikkoaan viettävät kiinalaisturistit.
 |
| Lijiangista voi bongata paikallisen Naxi-vähemmistön edustajia, Naxi-naisilla oli kaikilla vinkeä hattu päässään. |
 |
| Majapaikkamme pyöritti perhe, joka mukula oli leikkikaveria vailla |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti